Kari Laurila

Eiliseen uutisointiin hallituksen ensi vuoden talousarvioesityksestä oli putkahtanut pieni epätarkkuus.  Uutisessa mainittiin, että toimeentulotukilakia tullaan muuttamaan siten, että työstä kieltäytyminen pienentää toimeentulotukea 20 tai 40 prosentilla.

Näin on ollut jo vuosia.

Todellisuudessa lain muutosesityksessä on kyse siitä, että alle 25 -vuotiaat toimeentulotukiasiakkaat voidaan määrätä työvoimapoliittisten toimenpiteiden (työ, kurssit, tukityöt, työharjoittelu tai -kokeilu) lisäksi myös mihin tahansa koulutukseen.  Em. toimenpiteistä tai osoitetusta koulutuksesta kieltäytyminen johtaa toimeentulotuen pienentämiseen ensin 20 ja sen jälkeen 40 prosentilla.

STM:n tiedotteen teksti menee alun perin näin: “Toimeentulotukilakia esitetään muutettavaksi niin, että toimeentulotuen perusosaa voidaan alentaa työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäytymisen lisäksi myös koulutuksesta kieltäytymisen perusteella. Koulutuksesta kieltäytymisen takia tehty alle 25-vuotiaan henkilön toimeentulotuen alentaminen edellyttää työvoimaviranomaisen päätöstä työmarkkinatuen karenssista. Esityksen arvioidaan alentavan toimeentulotukimenoja 2 miljoonaa euroa vuodessa.”

Linkki tiedotteeseen: http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1520860#fi

Syksyllä tuhansia nuoria on jäänyt vaille opiskelupaikkaa.  Johtaako lakimuutos siihen, että oppilaitosten täyttämättä jääneet, vähemmän suositut aloituspaikat pakkotäytetään näillä opiskelupaikkaa vaille jääneillä alle 25 -vuotiailla nuorilla?  Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi alaa, jolta ei ole työllistymismahdollisuuksia tai opiskelupaikkakunta voi olla kaukanakin kotipaikkakunnan ulkopuolella jne.  Voi myös olla, ettei nuorella ole lahjoja tai pientäkään kiinnostusta kyseistä alaa kohtaan.

Toimeentulotuella on myös paljon jo ammattiin valmistuneita nuoria, jotka eivät ole löytäneet työpaikkaa.  Pakotetaanko heidätkin opiskelemaan uudelleen toista ammattia, koska he eivät ole löytäneet töitä?

Yrityksen kotisivut ovat tärkeä osa yrityksen näkyvyyttä ja markkinointia. Asiakas etsii nykyään tuotteita ja palveluita sekä ylipäätään tietoa ensimmäiseksi juuri internetistä.

Kotisivujen tulee olla tyylikkäät ja informatiiviset. Lisäksi niiden tulisi löytyä helposti tuhansien samankaltaisten joukosta. Mutta tarvitseeko kaiken tämän maksaa mitään?

Internetistä löytää nykyään kaikenlaista veloituksetta. Avoimen lähdekoodin (esim. Linux -käyttöjärjestelmä) ohjelmat ovat usein parempia kuin niiden kaupalliset versiot, koska niiden ominaisuuksia ovat käyttäjät päässeet muokkaamaan mieleisekseen. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa oikeusministeriön, joka käyttää toimisto-ohjelminaan avoimen lähdekoodin ohjelmia.

Ilmaiset kotisivut

Tyylikkäät ja mainosvapaat kotisivut on myös mahdollista perustaa maksamatta niistä mitään. Suurelle osalle yrityksistä riittää, kun kotisivuilla on mainittu yritys, sen tuotteet ja palvelut sekä yhteystiedot. Tähän ei tarvita järeitä dedikoituja globaalisti hajautettuja palvelinratkaisuja, erittäin suurta nopeutta, päivittäisiä varmuuskopioita tai muuta vastaavaa. Tarvittavan palvelun saa myös ilmaisilta palveluntarjoajilta.

Ongelmana voi olla se, ettei yrityksen ja ilmaisen palveluntarjoajan välillä ole myyjä-asiakassuhdetta. Tällöin palveluntarjoaja voi lopettaa palvelunsa tai muuttaa sen ehtoja (esimerkiksi aloittaa sivuilla myös omien mainostensa esittämisen). Tämä ongelma on kuitenkin mahdollista kiertää, kun hankkii viestintävirastolta oman .fi-domainin. Sivuston voi näissä tapauksissa siirtää uudelle palveluntarjoajalle ilman, että asiakkaat huomaavat tapahtuneen mitään. Tällainen domain maksaa viestintävirastolta tilattuna 13 euroa vuodessa, palveluntarjoajaltakin tilattuna noin 25 euroa vuodessa. Lisäksi oma domain mahdollistaa myös siirtymisen käyttämään maksullisen palveluntarjoajan palveluita tarpeiden mahdollisesti kasvaessa.

Eri asia tietenkin on, jos yrityksen kotisivut ovat kaupan kannalta kriittiset (suurin osa liikevaihdosta tulee internetin kautta). Silloin liikennemäärät ovat niin suuria, ettei lyhyisiinkään katkoksiin palvelussa ole varaa.

Edellä mainittu teksti koskee yrityksiä, mutta pitää paikkansa myös useimpien yhdistysten, harrastekerhojen ja yksityisten ihmisten kotisivujen ylläpidossa.

Kirjoittamani lehtiartikkeli ilmaisten kotisivujen tekemisestä (sisältää ohjeet ja vinkkejä) löytyy tästä.

Jos kuitenkin haluat teettää kotisivusi ulkopuolisella, kannattaa lukea myös tämä.

Hyväntekeväisyysjärjetö HFU ry:n jäsenetuihin kuuluu ilmaiset kotisivut toimintavalmiiksi tehtynä hakukoneoptimointeineen.

Tämäkin rosmo on voitu nähdä. Kuka hän on?

Päivä alkoi vaimoni nauraessa ääneen.  Lehdessä oli tekstari: “Kuka vei jumppakamppeet Jouskan edestä potkukelkasta?  Sinut on nähty.” Allekirjoituksena oli “Mummo”.

Eihän sitä noin kirjoiteta.  Yleensä tuollaiset uhkaukset alkavat: “Sinä, joka veit…”

Tavallisesti tekijää ei kyllä ole silloinkaan nähty.  Mutta ehkä rosmo pelästyy ja ilmoittautuu, jos uskoo että hänet on tunnistettu.  Vaikka sitten tekstarilla lehteen.

Noh.  Piiloutuihan Matti Nykänenkin taannoin oikeudenkäynnissä vetäen hupun kasvojensa suojaksi.  Ehkä hän uskoo, että Suomessa on vielä joku, joka ei tiedä miltä Matti Nykänen näyttää.

Iltapäivällä yritin sitten WC:hen marketissa.  WC oli maksullinen, sinne päästäkseen piti maksaa euro tai käyttää kahvilasta saatua polettia.  Vessan ovella oli nainen, joka ilme muikeana yritti ovesta sisään heti, kun edellinen kävijä tuli ulos.  Huomautettuani hänelle: -”Se on miesten wc”, hän tympeän näköisenä päästi minut ohitseen pitäen ovea auki.  Vaimoni huomautti minulle vielä: -”Pane poletti sisään, muuten ovea ei voi lukita sisäpuolelta”.  Niin sitten teinkin.

Tässä vaiheessa tämä pummilla sisään yrittänyt kaivoikin sitten kolikon käsilaukustaan ja meni naisten vessaan.  Siellä ei muuten ollut ketään, naisihminen oli vain yrittänyt piheyttään päästä tarpeilleen ilmaiseksi -vaikka sitten miesten vessaan.

Pihi ihminen löytyi myös kulman takaa R-kioskista.  Hän oli edellisenä päivänä unohtanut ostamansa päivän sanomalehden kioskin tiskille ja tuli kyselemään, olisiko joku pannut lehden talteen.  Kun myyjä kaivoi unohtuneen lehden tallestaan tiskin takaa, täti kysyi pokkana: “- Enkö voisi saada tämän päivän lehden.  Tuon uutisethan ovat jo vanhoja!”

Anna mun kaikki kestää.

Suositun Ajassa Nyt -verkkolehden IP-osoite muuttui. Vanha osoite ajassanyt.net jää kokonaan pois. Uusi osoite on http://ajassanyt.fi . Uusia uutisia uudesta osoitteesta!

Kadullaeläjä. Kuva: Olli Luoma-Aho, Ajassa Nyt -lehden kuvakilpailu

YLE:n radio ykkösessä esitettiin 8.9.2009 klo 9.05 Markku Heikkisen ohjelma “Kenelle toimeentulotuki oikein on tarkoitettu”.  Ohjelmassa olivat keskustelemassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalainen, Helsingin läntisen sosiaaliosaston päällikkö Tuula Kuusisto ja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n sosiaalipolitiikan asiantuntija Vesa Rantahalvari.

Ohjelma uusittiin YLE:n radio Puheessa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello 23.  Minulla on usein radio Puhe päällä läpi yön, koska radiota voi kuunnella ja nukahtaa ohjelmaan, vaikka omatkin huolet painaisivat.  Tällä kertaa nukahtamisesta ei vain tullut mitään.  Suututti.  Ohjelman juontaja, Markku Heikkinen, soitteli naureskellen mm. Kuopion sosiaalitoimiston johtajalle, Itä-Suomen Lääninhallituksen sosiaalitarkastajalle sekä Turun sosiaalitoimiston johtajalle tyyliin: “- Miltä se nyt tuntuu elää tällaisessa laittomuuden tilassa, heh heh…”

Turussa ja Kuopiossa toimeentulotukea hakevat ovat joutuneet odottamaan päätöstään jopa 30 päivää.  Lain mukaan päätös on tehtävä seitsemässä päivässä.  Kiireellisessä tapauksessa asiakkaan on saatava päätös samana tai viimeistään seuraavana työpäivänä.

Hyvä Markku Heikkinen.  Siinä, että kunnat eivät noudata lakia, ei ole mitään naurettavaa.  Sait vielä jonkun muunkin haastateltavistasi kikattamaan ihmisten ahdingolle.  Kikattelijan henkilöllisyys ei vain selvinnyt nauhalta.

Toimeentulotuki on viimesijainen toimeentuloturvan muoto tilanteissa, joissa henkilön tai perheen tulot tai varat eivät riitä välttämättömiin jokapäiväisiin menoihin.  Tuen maksaminen perustuu toimeentulotuesta annettuun lakiin (1412/1997), ja tuen myöntäminen on laissa määrätty kuntien tehtäväksi.

Sosiaalialan ammattijärjestö Talentia on vaatinut elokuun lopulla lääninhallituksia ottamaan käyttöön uhkasakkojärjestelmän niille kunnille, jotka eivät noudata sosiaalitakuuta koskevaa lakia.  Ammattijärjestö on vuoden vaihteesta lähtien kehottanut kuntia varautumaan laman seurauksiin, erityisesti varmistamaan palveluiden saatavuutta. Työttömyys on lisääntynyt ja lomautettujen määrä on edelleen kasvussa, mikä lisää asiakkaita kuntien sosiaalitoimessa.  Lama ei kuitenkaan oikeuta kuntia rikkomaan lakia.

Myös sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt viime viikolla lääninhallituksille paimenkirjeen, jossa kehotetaan lääninhallituksia varmistamaan toimeentulotukiasioiden käsittelyyn liittyvien määräaikojen lainmukaisen toteutumisen kunnissa käyttäen harkintansa mukaan kaikkia tarvittavia lain niille suomia välineitä.  Lääninhallitukset toimivat asiassa valvovana viranomaisena.

“Toimeentulotukien pitkiin käsittelyaikoihin on puututtava, ne eivät saa ylittää laissa säädettyä määräaikaa. Tuen hakijalle ja hänen perheelleen tilanne on tuskallinen ja nöyryyttävä. Usein tuen hakija ei ole voinut varautua pitkään odotusaikaan, eikä hänen taloudellinen tilanteensa kestä sitä”, sanoo peruspalveluministeri Paula Risikko.

Markku Heikkinen.  Et varmaan tarkoittanut kuulostaa ylimieliseltä, mutta vaikutelmalta oli mahdoton välttyä.  Jopa haastateltavasi kuulostivat paikka paikoin kiusaantuneilta.

Ohjelma on kuultavissa Ylen elävässä arkistossa 8.11.2009 klo 10.11. saakka tästä.  Jos linkki ei avaudu, kopioi seuraava osoite selaimesi osoiteriville ja kokeile sieltä:

http://areena-beta.yle.fi/audio/406328

Muuta aiheeseen liittyvää:

STM patistaa lääninhallituksia tarttumaan toimeentulotukien pitkittyneisiin käsittelyaikoihin

Talentia vaatii lakia rikkoville kunnille uhkasakkoja

Talentia vaatii Kangasalan päättäjiä asettumaan heikoimpien puolelle

HFU ry vaatii uhkasakkorangaistusta Oulun kaupungille

Ohjeet hallintokantelun tekemiseen

Ajassa Nyt -verkkolehti

Blogi “Toimeentulotuesta naureskellen” jonka tekijä on Verkkolehti Ajassa Nyt / Kari Laurila on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi lisenssillä.

- Toivottavasti se työryhmän kaavailema YLE:n mediamaksu tulee, kommentoi eräs tuttavani.

- Pääsisin minäkin maksamaan TV-luvan.

Kun kyselin asiasta tarkemmin, tuttavani selitti: - Jäin aikoinani konkurssissa vähän tyhjän päälle ja TV-lupa jäi maksamatta parilta vuodelta.  Kun nyt olen päässyt vähän jaloilleni, tein hakemuksen uudesta TV-luvasta viestintävirastolle.  Se tuli bumerangina takaisin.  Minun pitäisi maksaa kaikki väliin jääneet vuodetkin, ennen kuin voin saada uutta lupaa.  Siihen en sentään vielä pysty.

Edellä mainittu esimerkki ei ole ainoa, johon törmään usein työssäni HFU -nimisessä avustusjärjestössä.  Eräs asiakkaani kertoi kerran ylpeänä pystyneensä nyt hankkimaan itselleen auton.  - Se kun pitää olla, jos mielii töihin, hän selitti.  - Ainoa paha asia on vain, etten saanut rekisteröityä sitä nimiini.  En saanut sitä sitten vakuutettuakaan.  Jatkossa sitä ei voi edes katsastaa.

Hänellä puolestaan oli vanhaa velkaa jollekin vakuutusyhtiölle.  Kysyessäni, mitä hän aikoo tehdä, hän vastasi: - Ajan niin kauan, kunnes joudun ratsiaan.  Poliisi ottaa sitten kilvet pois ja sakottaa.

Uskomatonta välinpitämättömyyttä, mutta ymmärrän kyllä myös tuon asiakkaani kantaa.  Jos joskus elämä on vienyt sivuraiteille ja jokin maksu on syystä tai toisesta jäänyt maksamatta, voi useamman maksun maksaminen olla ylivoimaisen vaikeaa silloin, kun jalat alkavat taas kantaa.  Jos hän taas ajaa kolarin, vastapuoli on pulassa.  Normaalistihan vahingot korvataan vakuutuksesta mutta mitä sitten, kun sellaista ei ole?  Asiakkaani kyllä haluaisi reilusti rekisteröidä autonsa nimiinsä ja maksaa uuden vakuutuksen, mutta ne vanhat rästit…

Nämä kaksi esimerkkiä eivät ole ainoita älyttömyyksiä, mihin köyhyyteen perehtymättömien lainlaatijoiden tiukat säännökset voivat johtaa.  Ollenkaan tavatonta ei ole esimerkiksi se, että avoliitossa elävillä on kaksi eri asuntoa.  Jos he ilmoittaisivat asuvansa yhdessä, heidät katsottaisiin yhteistaloudeksi ja kovasti pienennetty toimeentulotuki maksettaisiin vain toiselle heistä (ja usein miehelle).  Asumistukeenkin yhteiselo saattaisi vaikuttaa.  Niinpä kannattaakin mieluummin pitää toista asuntoa tyhjillään.

Joka viidennen työttömän lapsiperheen ja joka neljännen työttömän yksinhuoltajaperheen ei kannata lähteä töihin, koska heidän tulotasonsa ei nousisi lainkaan (tai korkeintaan 20%) työttömyyteen verrattuna.  Kaikista työttömistä 10 - 12 % on vastaavassa työttömyysloukussa.  Tämä tarkoittaa 16000 ihmistä.   Nämä arviot perustuvat Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Jukka Pirttilän yhdessä muiden tutkijoiden ja valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa tekemiin laskelmiin.

Mitä me muut voisimme tehdä?  Emme kai mitään, koska kaikki edellä mainittu on myös köyhyyden kanssa työtä tekevien tutkijoiden ja päättäjienkin tiedossa.  Ehkä voisimme kuitenkin levittää tietoa eteenpäin.  Julkinen painostus voisi ehkä auttaa järkevämpien säädösten laadinnassa. 

Tämä teos jonka tekijä on Ajassa Nyt / Kari Laurila on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi lisenssillä.

Ollessani noin neljän vanha kaverini tuli kertomaan minulle, kuinka hän oli saanut ostettua lähikaupasta karamellin vanhalla napilla. Koska ei ollut karkkipäivä, riensin kiireesti pyytämään äidiltäni paria nappia, joita olin nähnyt äidin ompelutarvikelaatikossa. Hän tietenkin ihmetteli, mitä ihmettä minä napeilla tekisin. Kerroin hänelle kaveriltani kuullun idean.

- Ei napeilla voi maksaa, äitini väitti. Minä en uskonut -ja niin vain onnistuin minäkin maksamaan tikkukaramellini kahdella napilla. Kassa tosin kertoi minulle, että jatkossa tämä ei enää kävisi päinsä.

Rahakinhan on itse asassa vain paperia ja metallinpalasia, joita ihmiselle annetaan jotain hänen tekemäänsä työtä, palvelusta tai antamaansa tavaraa vastaan.

Edellinen tuli mieleeni, kun luin selostusta Paltamon täystyöllisyyskokeilusta. Siinä työttömälle annetaan kaksi mahdollisuutta: joko työllistymistä tai korvausten maksun loppumista. Terveydellisistä syistä voi päästä kuntoutukseen tai eläkeprosessiin, mutta muuten ei jousteta. Mallissa työttömät siirretään “työväentalon” palkkalistoile, ja työtehtävät ovat mm. ympäristötöitä, eli raivaustöitä, laiturien rakennusta, vanhojen rakennusten remontointia, kaupungeissa asuville metsänomistajille tehtäviä töitä, tehtäviä yhdistyksissä ja järjestöissä. Noin kolmannes työstä on aiottu vapaille markkinoille. Osa työttömistä lähetettäisiin Sotkamon Talvivaaran kaivokselle, muille työtä aiottaisiin saada hyvän työtilanteen (-???) Kajaanista ja eläköitymisen kautta.

Työssä on portaittainen, “kannustava” malli. Melkein kokonaan työkyvyttömät pääsevät tekemään kuntouttavaa työtä 4 h viikossa. “Kansalaistyötä” tekevät saisivat palkkaa 800 - 1000 e/kk (siis nämä raivaustöihin määrätyt) ja “ohjaavaan työhön” (oikeaan työhön vapaille työmarkkinoille) päässeet saisivat palkkaa 1300e /kk. Oikeaan työhön on suunniteltu työllistettävän kolmasosa työttömistä -mutta suunnitelma on tehty vuonna 2007, jolloin Kajaaninkin taloustilanne oli vähän erilainen. Montakohan Paltamon työtöntä nykyisessä tilanteessa pääsisi Talvivaaraan tai “hyvän työtilanteen Kajaaniin”. Palkan sanotaan olevan TES:n mukainen, työaikaa vain lyhennetään!

Ja siitä nappikaupasta. Ihminen, joka on saanut toistaiseksi pidettyä työpaikkansa, saa moninkertaisen määrän nappeja samasta työstä verrattuna sellaiseen, joka on joutunut työttömäksi. Miksi ihmeessä tarvittaisiin tällainen kahden kerroksen väkeä -ajattelu? Periaatteessahan yrityksen kannattaisi irtisanoa kaikki työntekijänsä ja ottaa tilalle työttömiä, jotka tekevät työn paljon halvemmalla. (Ja vielä: palkkatuetussa työssä yrittäjän ei tarvitse maksaa sitäkään vähää palkasta kuin tässä mallissa). Ehkä aluksi vähän hitaammin, mutta tekemällähän oppii. Tai toisin päin ajateltuna: työttömälle ei pitäisi maksaa avustuksia ollenkaan koska hän ei teekään mitään. Näin ajateltiin vielä 50 vuotta sitten (sanomalehti Kalevan pääkirjoituksen mukaan).

Paltamon mallin mukaan vain työ ja sen tekeminen on hyvästä. Toimeentulo onkin sitten asia erikseen.

Tänä vuonna aloitettu työpankkikokeilu perustuu samaan ajatukseen. Siinä kaikki työttömät siirretään perustettavan valtionyhtiön, “työpankin”, palvelukseen. Työpankki vuokraa sitten tekijöitä tarvitseville. Palkasta ja muista työehdoista en tosin ole vieläkään huomannut tarkempaa selvitystä.

Pitäkää hyvät työttömyysuhan alla olevat ihmiset varanne! Tekemätöntä työtä varmasti riittää aina jos sitä pidetään ainoana hyveenä. Palkan maksajista voi vain tulla pula. Parhaassa (?) tapauksessa tulevaisuudessa pääseekin aina varmuudella pankkiin töihin.

Lue myös: Paltamon täystyöllisyyskokeilun johdossa kunnanjohtaja